The start
Ojensit minulle purkin hiekkaa
"Se on tähtipölyä.
Kun heität sitä ilmaan se loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä,
kimmeltää auringossa.
Tähtipölyä ja lasi täynnä toiveita."
Mitä minä toivon?
Aloitin päivän lenkillä, sateessa. Mä on vierastanut juoksemista nyt jonkin aikaa, kun kaveri sattui rikkomaan mun mp3-soittimen. Jotenkin treenaminen on sittemmin jäänyt. Tänään kuitenkin otin itteäni niskasta kiinni ja kaivoin lenkkarit kaapin uumenista. Voisin palkita itseäni ostamalla uudet juoksukengät kun ekan kuun palkka tupsahtaa mun tilille. Vaaleanpunaiset juoksukengät.
Mä haaveilen liikaa, mutten koskaan tee. Mahtaa olla jollain tapaa yleinen ongelma? Mä oon kuitenkin nyt päättänyt, että mä pystyn tähän. Pakko. Mä en halua enää itkeä ja ajatella kuinka inhoan itseäni. Mä tahdon olla sinut itseni kanssa, niinhän me kaikki? Ajattelin vielä tehdä parit lihasharjoitukset ja nauttia Charmedin 8-kauden vikoista jaksoista.
Lapsuuden ehdoton lempparisarja on vieläkin superjees !
Täytän toisen purkin toiveillani
Asetan sen tähtipölyn viereen
Siinä ne hymyilevät vierekkäin,
kaksi lasipurkkia,
aivan pikkuista
Hiljaa kuiskaavat toisilleen
mitä sisältä oikeasti löytää
Mutta kukaan ei kuule
Toiveet eivät muuten toteudu
eikä tähtipölyssä olisi taikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti